Butoh-tanssi on ainutlaatuinen ja kiehtova nykytanssin muoto, joka on saanut alkunsa Japanista. Sille on ominaista sen hitaat, hallitut liikkeet, ilmeikkäät eleet ja syvä yhteys sisäisiin tunteisiin. Butoh-tanssin taustalla olevien periaatteiden ja filosofioiden ymmärtämiseksi on välttämätöntä syventyä sen historiaan, kulttuuriseen merkitykseen ja peruskäsitteisiin.
Butoh-tanssin historia ja kehitys
Butoh-tanssi syntyi sodanjälkeisessä Japanissa 1950-luvun lopulla reaktiona tuon aikakauden sosiopoliittiseen ilmastoon ja kulttuurisiin muutoksiin. Useiden taiteellisten, filosofisten ja historiallisten tekijöiden vaikutuksesta Butoh kehitettiin vastakulttuuriseksi taidemuodoksi, joka irtautui perinteisestä japanilaisesta tanssista ja omaksui avantgarde-kokeelliset tekniikat. Sen perustajat Tatsumi Hijikata ja Kazuo Ohno pyrkivät luomaan tanssimuodon, joka ilmentäisi ihmisen olemassaolon raakaa, alkukantaista olemusta epätavallisen liikkeen ja ilmaisun kautta.
Butoh-tanssin filosofiset taustat
Butoh-tanssi juurtuu syvälle filosofisiin periaatteisiin, jotka korostavat alitajunnan tutkimista, vastakohtien yhdistämistä sekä pimeyden ja valon vuorovaikutusta. Se saa inspiraationsa eksistentialistisesta filosofiasta, zen-buddhalaisuudesta ja monista esoteerisista ja mystisiä perinteitä. Butoh-filosofian keskeiset periaatteet pyörivät pysymättömyyden hyväksymisen, haavoittuvuuden syleilyn sekä aitouden ja itsensä löytämisen etsinnässä.
Butoh-tanssin perusperiaatteet
Butoh-tanssin harjoittelua ohjaavat useat keskeiset periaatteet, jotka ohjaavat sen koreografiaa, liikesanastoa ja taiteellista ilmaisua. Nämä sisältävät:
- Sankai Juku : Sankai Jukun käsite, tai